Nimimerkki
Ylioppilasteatteri
Ohjaus Minna Nurmelin (vier.)
Oli erittäin jännittävää päästä katsomaan itselleen vierasta alaa, teatteria, ja teatterissa jossa en ollut aiemmin käynyt, ylioppilasteatterissa, jolla vieläpä on jännittävä historia ja 80v-juhlavuosi käynnissä. Olen itse autuaan tietämätön teatteriskenestä, joten sain tilaisuuden katsella teosta naiivein silmin.
Rakenteeltaan teos koostuu välähdyksistä tietoyhteiskunnan eri näyttämöiltä. On päiväkotia, on bloggailua ja on enemmän tai vähemmän toimivaa parisuhdetta. Erityisesti teos kommentoi tai kritisoi todellisuudesta eriytynyttä, itseään paljastavaa ja anonyymiä internet-keskustelu ja -blogi kulttuuria, ja tässä suhteessa onkin ironista kommentoida näytelmää juuri täällä internetin puolella. Se herättää kysymyksiä. Onko minulla, bloggaajalla, elämää? Onko elämä verkossa elämää, vai onko ainoastaan kasvokkain koettu todellista? Miksi ei olisi?
Näytelmässä siis pohditaan ihmissuhteiden ja -kontaktien uusia olomuotoja. Toisaalta kävelemme toistemme ohitse kadulla emmekä tunne ketään, emmekä ota kehenkään mitään kontaktia, toisaalta etsimme epätoivoisesti kontaktia verkon kautta, paljastamme siellä asioita joita emme voi kertoa aviopuolisollemme tai muille lähimmäisimmillemme. Havainnoimme paradoksaalisia tapojamme suhtautua vanhuksiimme ja lapsiimme, mutta täysin tietoisina paradokseista toimimme kuitenkin juuri paradoksien mukaisesti. Tällaisia teräviä havaintoja näytelmä on pullollaan.
Ylioppilasteatteri on amatööriteatteri ja Nimimerkki on fuksiproduktio. Sana amatööri on peräisin latinan sanasta amator, rakastaja, ja tämä rakkaus, tunteen palo oli läsnä koko produktiossa. Nuoruuden into ja innostus olivat positiivisella tavalla silmiinpistäviä. Tässä oltiin mukana siksi että tätä haluttiin tehdä, ylinäyttelemisenkin uhalla. Rutiinin puute kuitenkin ilmenee tuoreutena ja rosoisuutena, joka elävoittää tunnelmaa. Pitäkää tästä kiinni!
Eri kohtauksista oli myös hauska huomata mitä oli harjoiteltu. Havaitsin selkeästi että esimerkiksi lapsen, vanhuksen ja rakastuneen/vihastuneen rooleihin oli panostettu. Ne ovatkin varmasti jonkinlaisia peruspalikoita näytetlijän roolivalikoimassa, eli koulutuksellinen aspekti oli rakenteessa jatkuvasti mukana. Rekisteröin myös sellaisen mielenkiintoisen tosiasian että useimmilla näyttelijöillä oli jokin yksi "juttu" jonka hän teki erityisen hyvin, jota tehdessään hänen läsnäolonsa loisti lavalla, jäädäkseen muulloin muiden varjoon. Tätä voisi kutsua epätasaisuudeksi, mutta minä näksin sen mielummin lupauksina - näimme tässä vasta välähdyksiä niistä mahdollisuuksista, niistä taidoista jotka näihin näyttelijöihin on käytketty, mutta joita ei vielä ole päästetty kokonaisuudessaan esiin.
Viimeiseksi haluan vielä sanoa että YT:n konsepti tuntuu toimivalta. Ammattitaitoinen ohjaus näkyi selvästi minunkin naiiveihin silmiini. Näin saadaan kokonaisuus toimivaksi, jolloin mahdolliset hetkelliset taidolliset epätäydellisyydet eivät niin haittaa. Myös näytöksen energialataus saa erityismaininnan. Näyttelijöiden läsnäolo oli erinomaista, muutamaa hetkellistä lipsahdusta lukuunottamatta.
Olen pitkään tavallaan tiennyt että teatteri on juttu jota minun pitäisi seurata enemmän. Tänään käsitykseni vain vahvistui. Tällaista enemmän.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti