"Aalto aaltoa seuraa, meren laulu on lakkaamaton."
Chydenius, Mäntyjärvi, Tormis ja Kuula
Dominante, kuoro
johtajana Seppo Murto
Kuoro on minulle tuttu enemmänkin takahuoneen kuin lavan kautta, joten oli mielenkiintoista päästä vaihteeksi heitä kuulemaan. Kevätkonsertti on kuoro- ja muussakin amatöörimusiikissa varsin klassinen konserttimuoto ja tämä oli tyylissään klassinen näyte. Konsertin alkupuoli oli omistettu uudelle kotimaiselle ja eestiläisille musiikille ja väliajan jälkeen kuultiin kattava otos Toivo Kuulan kuoromusiikkia.
Ensimmäisenä kuultiin Jussi Chydeniuksen teos "I am the Great Sun" joka on hyvin soivaa ja rytmistä musiikkia Charles Causleyn tekstiin. Jaakko Mäntyjärven "Villancicos" on taattua Mäntyjärveä; laulavaksi soveltuvaa mukavaa käyttömusiikkia. On hienoa että sekä Chydenius että Mäntyjärvi tekevät musiikkia, jota on sekä mukava kuunnella että mukava laulaa, tämä erotuksena moniin muihin moderneihin säveltäjiin. Tälläiselle löytyy käyttöä monessa kuorossa. Yhden kuulemiskerran jälkeen kumpikaan teos ei valitettavasti kuitenkaan jättänyt mitään pysyvää mielikuvaa.
Veljo Tormiksen "Inkerin illat" on klassinen vahvasti kansanlauluperinteeseen pohjautuva sikermä joka usein esitetään tanssillisilla koreografioilla höystettynä. Monelle moinen musiikkiliikunta saa niskakarvat nousemaan ja täytyy myöntää että itsellänikin on omat ennakkoluuloni. Onneksi tänään Dominante osoitti minun olevan väärässä. Koreografia toi selvää lisäarvoa esitykseen, varsinkin kun sävellys on itsessään varsin pitkä. Tekstin sisältö olisi tosin voinut hieman paremmin liittää koreografiaan, joka nyt oli paikotelleen hieman erillään laulun sisällöstä.
Väliajan jälkeen kuultiin aimo annos Toivo Kuulan musiikkia, josta useimmat on kaikille kuoromusiikin harrastajille tuttujua. Oma suosikkini on "Siell' on kauan jo kukkineet omenapuut" joka sai tänään arvoisensa esityksen. Erityisesti ihailin mieskuoro-osuutta, joka on sekä yksi teoksen monista kohokohdista että oli tänään erityisen komea. Massiivinen "Meren virsi" pelotti hieman etukäteen, onhan se todella vaativa. Varsinkin vaikeudet huomioon ottaen oli Dominanten esitys vakuuttava. Teos vaatii romanttista maalailua ja massaa jossa kuoro laulajien verrattain nuoresta iästä huolimatta onnistui mainiosti.
Välissä kuultiin kantaesitys "Itken kurja kullaistani" joka on Tero Tommilan loppuun viemä sävellys Kuulan 27 ensimmäisen tahdin pohjalta. Vaikka sävellys kuulostaa Kuulalta, ei tämä ollut mikään kovin mieleenpainuva elämys. Itselläni alkoi keskittyminen hieman herpaantua ja "Tuuti lasta tuonelahan" pääsi livahtamaan ohi ilman merkintöjä.
"Hautalaulu" laulettiin tänään kahtena versiona, neliäänisenä sekä kuusiäänisenä. Näissä kahdessa versiossa on yllättävän vähän eroja, mutta jäljempi kuulosti jotenkin selkeämmältä. Myös laulusta "Keinutan kaikua" kuultiin kaksi versiota. Kuriositeettina on tietysti mielekästä tallentaa saman kappaleen eri versioita, mutta konserttitilanteessa haluaisin kuitenkin kyseenalaista tämän valinnan. Erot olivat kuitenkin sen verran pieniä, ettei niitä varmaan monikaan huomannut.
Lopuksi kuultiin vielä "Kevätlaulu" ja "Auringon noustessa" josta jälkimmäinen oli mahtava. Kuoro on toki sitä usein laulanut, mutta satunnaiselle kuulijalle se oli elämys.
Kokonaisuudessaan oli konserttielämys varsin positiivinen. Kuoron sointi on nuorekas mutta siinä on riittävästi voimaa. Lisäksi laulu oli puhdasta ja rytmisesti kohdallaan. Kuulijan kannalta on hauskaa että kuoro esittää ohjelmistoa joka ei ole liian vaikeaa (vaikka Meren virsi onkin vaikea!), joten aikaa riittää harjoitella ohjelmisto kuntoon. Moni muu eturivin kuoroista esittää usein puolivalmista tavaraa. Vaikeudeksi muodostuu nyt kuitenkin laulajien motivaation ylläpitäminen kun mielenkiintoa ei ruokita uudella ohjelmistolla.
Suurin kritiikin kohde on sama kuin toissapäiväisessä Kampin Laulun konsertissa, ja sama vika lienee yleinen muissakin kuoroissa. Kyse on keskittymisestä ja fokuksesta. Toiset puhuvat heittäytymisestä. Se on se jonka huomaa näyttelijöiden laulussa mutta joka yleensä puuttuu rivikuorolaisilta. Jokainen ääni pitää tehdä huolellisesti ja ajatuksella. Laulelu on toki mukavaa ja kivaa, mutta kun se voisi olla vielä niin paljon enemmän. No, tätä ei taas pidä ottaa liian vakavasti, olihan konsertti kuitenkin hyvä. Kritiikkini on lähinnä suuntaviiva, jota seuraamalla uskon kuoron saavuttavan eniten kehittymistä.
- Tom Bäckström (tom.backstrom@tkk.fi)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Sain privaattina kommenttia että motivaatio oli kuorolaisilla tällä kertaa hyvä kun on ollut muunlaisia (=orkesteri) keikkoja niin paljon viime aikoina. Hyvä niin! Minun motivaatiokommenttini perustui lähinnä kuulopuhoisiin vanhoilta Dominantelaisilta, jotka ovat kertoneet että aina lauletaan se Auringon noustessa. Ja: sen yhden kerran kun tulen kuuntelemaan kuoroa on ohjelmistossa juuri se kuuluisa Auringon noustessa.
Sain myös kuulla että kuorolaiset pitivät konserttia yhtenä parhaimpina miesmuistiin. Sen voin uskoa; konserttihan oli hyvä, paljon parempi kuin olin odottanut!
Reijo; kiitos kommenteista! Hauskaa että löytyi eriäviä mielipiteitä vaikka istuttiin vierekkäin :) Harmitti etten itse muistanut mainita Reijon kehumaa hienoa ykköstenorisektiota joka oli edukseen varsinki Meren virressä. Teoksessa Auringon noustessa se meni jo hieman yli, huutamisen puolelle (useammissa stemmoissa), mutta siinä oli heittäytymistä sen verran ettei sitä voi valittaa. Minulla on sellainen tunne että puhumme Reijon kanssa hieman eri asioista heittäytymiskeskustelussa, mutta niitä eroavaisuuksia on tässä vaikea tarkasti kuvailla.
Sain taas myös kirjoitusvirhekommentteja privaatista ja korjasin ne yhdessä Reijon korjausten kanssa.
Lähetä kommentti