J.S. Bachin motetti Jesu meine Freude
Kantaatti nr. 182. Himmelskönig sei willkommen
Olarin kamarikuoro
Pia Innala altto, Heikki Kulo tenori, Elja Puukko basso
Barokkiorkesteri
Musiikinjohto Mikko Niinikoski
Olarin kamarikuoro on Espoolainen vuonna 2004 perustettu kamarikuoro jossa laulaa useissa eri kuoroissa varttuneita kokeneita laulajia. En ollut aikaisemmin kuoroa kuullut joten olin kovin kiinnostunut kuulemaan miltä kuoro kuulostaa ja hyvän arvosanan se saakin. Soinnissa on syvyyttä ja voimaa varsin mukavalla tavalla. Varsinkin naisäänissä on useita laulajia jotka ovat laulaneet eri kuoroissa rinnan jo vuosia ja oppineet laulamaan yhteen saumattomalla tavalla. Voi vain toivoa että laadukas naissektio houkuttelee kuoroon lisää miehiä, jotta saataisiin balanssi kuntoon. Miehissä ei ole suurempia laadullisia ongelmia - vain kvantiteettia kaivattaisiin lisää, enkä sillä tarkoita että olemassaolevien pitäisi laulaa lujempaa.
Ohjelmassa oli kaksi tuttua J.S. Bachin teosta, jotka näin kokeneelta kaartilta sujuivat hyvin. Tuttua ohjelmistoa on tietysti mukava laulaa, mutta saattaa olla että kuorolle olisi terveellistä laulaa myös ennestään tuntematonta materiaalia. Kuulin tosin kuorosta vain pienen näytteen, enkä tiedä mitä muuta he tekevät. Kuten jo mainittu, kuoron sointi oli laadukas, samoin puhtaus oli kiitettävää. Kun perusasiat ovat näin hyvin kunnossa olisi jatkossa varmaankin syytä paneutua enemmän hienosäätöön, kuten tekstilliseen ilmaisuun ja fraseeraukseen. Esimerkiksi kantaatin jälkimmäinen koraali alkaa sanoin "Jesu, deine Passion ist mir lauter Freude" josta olisi helppo kaivaa suuri tunteita: "Passion" ja "Freude". Nyt pääfokus oli fuugan nopeilla nuoteilla, jotka eivät toki ole helppoja, mutta ovat vain koristeita tekstin ympärillä.
Tällaiset asiat lankeavat ehkä eniten kuoron johtajan, Mikko Niinikosken harteille. Hän on tyypillinen Sibelius-akatemian kuoronjohtokoulun edustaja: hyvin harkittua ja teknisesti vahvaa, melkeinpä insinöörimäistä johtamista, jonka ainoa heikkous on rajallinen tunteen palo. Jos Niinkoski uskaltaisi heittäytyä ja antaa musiikin viedä, olisi hän vielä monin verroin parempi, vaikkei hän huono ole nytkään. Lyönti on hyvin selkeä ja kuoro pysyi hyvin mukana. Edes amatöörikuoron into nopeissa fuuga-osissa ei saanut rytmiä hajoamaan. Hyvää työtä.
Kuoroa säesti barokkiorkesteri, josta useimmat ovat tuttuja mm. Helsingin Barokkiorkesterista. Orkesterin soittajat ovat Suomen parhaimmistoa ja jälki sen mukaista: erittäin laadukasta ja tyylipuhdasta soittoa. Ainoan kritiikin kohteeksi joutuu soittajista hän, joka nukkui aika monta lähtöä, vaikka Mikko ne niin selvästi näyttikin.
Solisteina kantaatissa lauloivat Elja Puukko, Pia Innala ja Heikki Kulo. Puukosta on vuosien varrella kehittynyt vakuuttava basso. Komea sointi. Tätä enemmän. Innalalla puolestaan on muhkea alttoääni, joka sopii tällaiseen musiikkiin varsin hyvin. Väittäisin jopa, että tässä on suomen parhaiten alttoa laulava sähköteknikko. Kulo lauloi kauniisti, mutta jäi hieman kontinuon jalkoihin. Tämä saattoi tosin johtua istumapaikastani suoraan sellon edessä. Myös hän voisi hieman lisätä tekstilähtöistä tulkintaa.
Kokonaisuudessaan konsertti oli nautinnollinen ja iloinen yllätys - yllätys siksi ettei uudesta kuorosta voi koskaan tietää. Kuorossa on potentiaalia ja ammattimuusikot tukivat musisointia oivasti. Toivotan kuorolle hyvää jatkoa!
- Tom Bäckström (tom.backstrom@tkk.fi)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti